Kotitalousopetuksen tehtävänä on oppilaiden kestävän arjen hallinnan tukeminen, mikä edellyttää kestävien elämäntapojen omaksumista. Ruoan valmistus ja syöminen ovat keskeisiä arjen toimintoja, mutta ruoankulutuksemme ei ole kuitenkaan kestävällä pohjalla. Ruuantuotanto aiheuttaa valtavan ekologisen paineen samalla, kun tuotettu ruoka taas jakautuu epätasa-arvoisesti: arviolta kolmasosa tuotetusta ruoasta päätyy hävikiksi, kun lähes yhdeksän prosenttia väestöstä kärsii aliravitsemuksesta (FAO ym., 2020). Länsimaalaisessa ruokavaliossa myös korostuvat ne elintarvikkeet, jotka aiheuttavat suurimman ilmastokuorman ja ovat terveydelle haitallisimpia (Mason & Lang, 2017). Kestävämmän ruokakäyttäytymisen tukemiseksi tarvitaankin kestävää ruokakasvatusta, joka tukee oppijoiden kestävään ruokaan liittyviä tietoja, taitoja sekä asenteita ja arvoja. Kun tarjolla on paljon jopa haitallista ja virheellistä ruokaan liittyvää tietoa, on perusopetuksen tutkittuun tietoon ja kestäviin arvoihin pohjaava ruokakasvatus keskeisessä asemassa kestävämmän tulevaisuuden luomisessa.

Kestävä ruokakasvatus asemoituu perusopetuksen opetussuunnitelmassa koko koulun tehtäväksi, vaikka käytännössä sitä tapahtuu pääosin vain kotitalouden opetuksessa (mm. Uitto & Saloranta, 2012; Haapala ym., 2014). Kuten muukin perusopetus, myös kotitalousopetus on vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa, minkä vuoksi se on jatkuvassa murroksessa. Tämä vaatii opettajilta oman työuransa aikana useasti uusien asioiden, mutta myös menetelmien sisäistämistä ja käyttöönottoa. Yhtä lailla painetta lisäävät muun muassa oppilasmäärien kasvu, hallinnollisten tehtävien lisääntyminen sekä resurssien vähäisyys tai niistä leikkaaminen. Kotitalouden opettajat ovatkin eräänlaisia kestävämmän arjen sankareita, sillä paineesta huolimatta suurin osa kotitalouden opettajista toteuttaa kestävää ruokakasvatusta opetuksessaan sekä suhtautuu siihen positiivisesti (mm. Elorinne ym., 2020; Sekki ym., 2021).

Ei ole kuitenkaan pelkästään opettajasta itsestään kiinni, kuinka hän pystyy kestävyyden opetuksessa huomioimaan. Tutkimuksissa on selvinnyt, että opettajat huomioivatkin kestävyyden paremmin silloin, kun koko koulussa on kestävyysajattelua tukeva ilmapiiri (mm. Elorinne ym., 2020). Haasteita aiheuttavat myös esimerkiksi oppilaiden reaktiot kasvisruokaa kohtaan (mm. Gisslevik ym., 2019; myös Sekki ym., 2021). Ruoka onkin hyvin henkilökohtainen asia. Voi olla jopa loukkaavaa kuulla, etteivät kaikki valinnat ole välttämättä parhaita minulle tai ympäristölle, kun ostoskori on täyttynyt aina tietyistä raaka-aineista. Myös lapsilla ja nuorilla on vahvoja makumieltymyksiä ja -muistoja, jonka lisäksi he voivat ruokavalintojensa kautta rakentaa omaa identiteettiään. Syyllistämisen, rajoittamisen tai ehdottomuuden sijaan kestävän ruokakasvatuksen tulisikin rakentaa muutokseen pyrkivän uudistavan oppimisen (transformative learning) kautta oppijoiden kriittistä ja emansipatorista ymmärrystä (mm. Smith, 2017; Pollari ym., 2021). Uudistavan oppimisen päämääränä voidaan nähdä oppijan kestäyystietoinen elämänorientaatio ja ekososiaalinen sivistys (mm. Laininen, 2018; 2019). Kotitalousopettajat onkin nähty kriittisinä, emansipoituneina ja oivaltavina muutosta rakentavina toimijoina, joilla on kyky tukea oppilaiden kestävän elämäntavan omaksumista (Smith, 2017).

Kestävä ruokakasvatus ei edellytä ruokavalion tylsistyttämistä, vaan parhaimmillaan se mahdollistaa uusia makumaailmoja ja kokemuksia. Sen ei tarvitse olla identiteetistä luopumista, sillä ei ole vain yhtä oikeaa tapaa syödä tai toimia, vaan monia tapoja tehdä edes hieman parempia valintoja. Kestävä ruokakasvatus onkin myös ruokakulttuurin kunnioittamista ja ruoan arvostamista. Parhaimmillaan koulussa opitut asiat voivat välittyä oppilaiden kautta myös koteihin. Kestävän ruokakasvatuksen onnistuminen edellyttää kuitenkin muutakin kuin vain rohkeita, innovatiivisia ja asiantuntevia kotitaloudenopettajia. Se vaatii kantaaottavampaa ja konkreettisemmin kestävää ruokakasvatusta tukevaa opetussuunnitelmaa sekä koko koulun toimintakulttuurin kriittistä tarkastelua (myös. Sekki ym., 2021; Pollari, 2022). Yksittäisen opettajan sanat ja teot voivat jäädä taustahälinäksi, jos opetusta ympäröivät rakenteet antavat hiljaisen hyväksynnän kestämättömälle toiminnalle.

Lähteet

Elorinne, A-L., Eronen, L., Pollari, M., Hokkanen, J., Reijonen, H. & Murphy, J. 2020. Investigating home economics teachers’ food waste practices and attitudes. Journal of Teacher Education for Sustainability 22(1), 82– 96.
FAO, IFAD, UNICEF, WFP & WHO. 2020. The state of food security and nutrition in the world 2020. Transforming food systems for affordable healthy diets. Rome, FAO.
Gisslevik, E., Wernersson, I. & Larsson, C. (2019).Pupils’ participation in and response to sustainable food education in Swedish home and consumer studies: A case-study.Scandinavian Journal of Educational Research,63(4), 585–604. https://doi.org/10.1080/00313831.2017.1415965
Haapala, I., Cederberg, R., Kosonen, A-L. & Biggs, S. 2014. Home economics teachers’ intentions and engagement in teaching sustainable development. Scandinavian Journal of Educational Research, 58(1), 41– 54.
Laininen, E. 2018. Transformatiivinen oppiminen ekososiaalisen sivistymisen mahdollistajana. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 20(5), 16–38.
Laininen, E. 2019. Transforming our worldview towards a sustainable future. Teoksessa J. Cook (toim.) Sustainability, human well-being and the future of education. Basingstoke: Palgrave Macmillan, 161–200.
Mason, P. & Lang, T. 2017. Sustainable diets. How ecological nutrition can transform consumption and the food system. Oxon, UK: Routledge.
Pollari, M., Hokkanen, J., Eronen, L., Reijonen, H., Murphy, J., Autio, M. & Elorinne, A-L. 2021. Perusopetuksen opettajat ruokakasvattajina – kohti kestävää ruokakäyttäytymistä edistäviä opetus- menetelmiä. Ainedidaktiikka, 5(3), 5–27
Pollari, M. (2022) Perusopetuksen kestävä ruokakasvatus – ruokahävikki kotitalouden, maantiedon ja biologian oppikirjoissa. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto, Joensuu.
Sekki, S., Autio, M., Lindblom, T. S., & Niva, M. 2021. ”Koko ruoanvalmistusprosessi on täynnä ilmastotekoja!” – Kotitalousopettajien näkemyksiä perusopetuksen kestävästä ruokakasvatuksesta. Ainedidaktiikka, 5(3), 28–50.
Smith, M. 2017. Pedagogy for home economics education: Braiding together three perspectives. International Journal of Home Economics, 10(2), 7– 16.
Uitto, A. & Saloranta, S. 2012. Aineenopettajat kestävän kehityksen kasvatuksen toteuttajina. Teoksessa H. Risku-Norja, E. Jeronen, S. Kurppa, M. Mikkola & A. Uitto (toim.) Ruoka – Oppimisen edellytys ja voimavara. Helsingin yliopisto. Ruralia-instituutti. Julkaisuja 25, 66–76.