Tervehdys jääkiekkohurmosta elävästä Oulusta. Oulun Kärpät voittivat jääkiekon Suomen mestaruuden lauantaina 28.4. Pieni kaupunki on huumasta sekaisin ja juhlahumu parhaimmillaan. Juhlien on luvattu kestävän ainakin viikon. Vappu sopivasti parantaa vain tunnelmaa.

Olen ollut kotitalousopettajien liiton hallituksessa hieman yli neljä vuotta ja nyt on tullut aika siirtää vastuukapula seuraavalle. Aika on kulunut todella nopeasti ja paljon on ehtinyt tapahtua, monenlaisia asioita olemme käyneet hallituksessa läpi. On ollut silmiä avaavaa olla mukana vaikuttamassa erilaisten asioiden käsittelyssä. Suurimpana asiana on varmasti ollut taistelu yläkoulun kotitaloustuntien säilymisestä ja valinnaisuudesta uudessa opetussuunnitelmassa.

Marraskuussa keskustelimme kollegojen kanssa syyskoulutuspäivän yhteydessä opettajuudesta. Eräs kollega kertoi kuulleen pätevän sanonnan "Oppilas ei syty, jos opettaja ei pala." Tämä pätee hyvin! Opettajan on tosiaankin itse innostuttava yhä uudelleen ja uudelleen samasta aiheesta. Olkoonkin se hänelle vaikkapa 50. kerta, niin opetuksessa olevalle oppilaalle se voi olla ensimmäinen kerta kyseisestä aiheesta.

Kunnissa pohditaan tulevien paikallisten opetussuunnitelmien arvopohjaa.
Jokaisella meistä on omat arvot, joihin tukeudumme elämässämme. Jokaisella opettajalla sekä oppilaalla on myös omat arvot, jotka ohjaavat toimintaa.
Mutta millainen on tulevaisuuden koulun arvopohja? Kuka sellaisesta päättää?

Kunnon kotitalousopettajan pitäisi tietää miten arkea hallitaan. Hänen mielletään olevan itse elävä esimerkki täydellisesti arkea hallitsevasta teho-organisoijasta. Yleisesti oletetaan, että kotitalousopettajan kotona on aina siistiä ja siellä tuoksuu uunituore hiivaleipä. Mitä tehdä jos alan ammattilainen ei aina jaksa pitää yllä tätä idylliä? Suutarin lapsella ei välttämättä ole kenkiä.