Helsingin yliopisto kokosi yhteen opetus- ja kasvatusalan asiantuntijoita keskustelemaan ja kirjoittamaan rauhasta eri oppiaineiden näkökulmasta. Opetushallituksen rahoittamina teimme Rauhankasvatus opetuksessa -oppaan, johon kirjoitti myös kotitalousopettaja Minttu Virkki – vuoden kotitalousopettaja 2022. Hän kertoi Puistolan peruskoulun kokeilusta, jossa vahvistettiin oppilaiden osallisuutta kouluruokailussa.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi tukeekin rauhankasvatuksen tavoitteita. Verkkojulkaisun keskiössä on ajatus positiivisesta rauhasta, joka on yhteisöjen resilienssiin, hyvinvointiin ja kestävyyteen liittyvä käsite. Sen ominaisuuksia ovat rakenteellinen oikeudenmukaisuus, perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen sekä muun muassa onnellisuus, terveys sekä merkityksellisyyden kokeminen. Yhteisön tai yhteiskunnan tasolla se tarkoittaa esimerkiksi oikeudenmukaisia ja läpinäkyviä päätöksentekoprosesseja (Galtung 1969, Richmond & Visoka 2021). Positiivisen rauhan näkökulma on arkinen asia myös koulussa, kun toimintakulttuurissa keskitytään esimerkiksi kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin rakentamiseen, osallisuuden tukemiseen ja oppilasdemokratian vahvistamiseen sekä ongelmien ennalta ehkäisyyn.

Rauhankasvattajuus on julkaisumme mukaan opettajan työssä kaiken taustalla vaikuttava pohjavire. Samalla se on myös jatkuvaa ammatillista kasvua, oppimista ja muutosta sekä omista elämänkokemuksista ammentavaa kokonaisvaltaista kasvatus- ja opetustyötä. Oppaan lisäksi suunnittelimme opettajien täydennyskoulutuksen nimeltään Yhteinen tulevaisuus – kestävää kehitystä ja rauhaa rakentamassa eri oppiaineissa. Kurssi pyöri syksyllä ja se pyörii toistamiseen tänä keväänä.

Eräs kurssilainen näki, että kasvattaminen rauhaan sopi erittäin hyvin ja luontevasti hänen tulevaan työhönsä kotitalouskasvattajana. Rauhankasvatusta määritellään harvoin yksiselitteisesti, mutta sen ajatellaan olevan esimerkiksi kasvatustyötä, joka pyrkii ohjaamaan rauhaan itsen ja toisen kanssa (Basman-Mor 2021). Myös rauha ympäristön kanssa on nostettu yhdeksi keskeiseksi rauhankasvatuksen sisällöksi (UNESCO 2005).

Kurssilainen katsoikin, että kotitalousopetuksen tiedollisten sisältöjen tavoitteena on kotitaloudellisen toiminnan opettaminen muun muassa juuri ympäristö huomioon ottaen.

Oppilasta esimerkiksi kannustetaan kriittisyyteen muun muassa kuluttajuuteen liittyvissä kysymyksissä. Yksi erittäin olennainen rauhankasvattajan tehtävä kotitaloustunnilla on myötätunnon kulttuurin edistäminen. Tuleva kotitalousopettaja pohtikin, että hän voi tuoda tätä myötätuntokulttuuria yhteiseen tekemiseen esimerkiksi kiinnittämällä huomion siihen, miten oppilaat neuvottelevat ja toimivat yhteistyössä sekä miten he auttavat toisiaan – pyytämällä tai pyytämättä.

Yksi tapa edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja toisia kunnioittavaa kanssakäymistä on edistää dialogia eri tavoin ajattelevien kanssa. Tätä rakentavaa eri kulttuureita ja katsomuksia edustavien välistä vuoropuhelua voidaan harjoittaa erinomaisesti kotitaloustunnilla, missä yhteinen ateriointi voi olla yhteyttä luova tekijä. Kulttuurien ja katsomusten näkyminen ihmisten elämässä näkyy hyvin kotitaloustunnilla eri ruokavalioissa ja -perinteissä.

Rauhankasvatus opetuksessa -julkaisun yksi kirjoittajista, Minttu Virkki toteaa, että myös kouluruokailu osana koulujen ruokakasvatusta tukee rauhankasvatuksen tavoitteita. Yhdessäolo, kanssaruokailjoita ja ruokaa kunnioittava ruokapuhe sekä kouluruokailu sosiaalisena tilanteena on kaikille perusopetuksen oppilaille herkullinen jokapäiväinen tilanne harjoitella yhdessäolemisen taitoja, tietysti aikuisen johdolla. Onnistunut dialogi voimaannuttaa oppilaita ja luo samalla yhdenvertaisuutta, osallisuutta, turvallisuuden tunnetta ja hyvinvointia.

Olemme nyt tekemässä opettajien täydennyskoulutusta juuri onnistuneen dialogiprosessin rakentamiseksi oppitunneille, koko koulun toimintaan ja kouluyhteistyöhön. Katsomusdialogin avulla voidaan oppia tarkastelemaan todellisuutta entistä moninäkökulmaisemmin ja rohkaistua keskustelemaan tutuista ja uusista ajatus- ja toimintamalleista rakentaen samalla yhteyttä toisiin.

Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO visioi koulutusta, joka tukee jokaisen osallisuutta ja yhteistyötä viheliäisten ongelmien selättämiseksi. Koulutuksen tulisi olla transformatiivista eli uudistavaa (UNESCO 2021). Keskeistä transformatiivisessa oppimisessa on aiempien ajattelu- ja toimintamallien kriittinen tarkastelu ja kriittisen ajattelun kehittäminen (Freire 2005, Cranton 2016, Lopez & Olan 2018). Transformatiivisen oppimisen tavoitteena on kiteytetysti rakentaa parempaa maailmaa ja tulevaisuutta kaikille ja ylläpitää toivon näkökulmaa (Webb 2013).

Kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoinen perusopetus KUPERA –tutkimushankkeessa (2020) havaittiin, että opettajien kokemus omasta katsomustietoisuudestaan ja katsomusdialogisuuteen liittyvistä taidoistaan on vähäistä tai jopa olematonta, vaikka he työskentelisivät ympäristössä, jossa sille olisi tarvetta. Aiempien täydennyskoulutusten kurssipalautteissa opettajat ovat kertoneet tarvitsevansa lisää kohdennettua täydennyskoulutusta erityisesti katsomuslukutaitoon ja katsomusdialogisuuteen liittyen.

Katsomusdialogi koulun arjessa –koulutuksen tavoitteena on antaa tutkimusperustaista tietoa, menetelmiä ja toimintamalleja katsomusdialogisuudesta opettamiseen ja koko koulun näkökulmasta. Täydennyskoulutus antaa valmiuksia moninäkökulmaisen ajattelun ohjaamiseen katsomuslukutaidon ja dialogimenetelmien kautta ja se käynnistyy syyskuussa 2024.

Kirjoittajat

Väitöskirjatutkijat Selja Koponen ja Heidi Rautionmaa toimittivat Rauhankasvatus opetuksessa – julkaisun ja he suunnittelivat Yhteinen tulevaisuus – kestävää kehitystä ja rauhaa rakentamassa eri oppiaineissa – täydennyskoulutuksen opettajille. Nyt heitä työllistää HEA:ssa Katsomusdialogi koulun arjessa – hanke, jonka myös rahoittaa Opetushallitus. Katsomusdialogi-koulutus käynnistyy ensi syksynä. Lisätietoa: kupera-info@helsinki.fi

Kuva: Gerd Altmann Pixabaystä