Nopeasti muuttuvassa maailmassa elinikäisen oppiminen tärkeys korostuu pyrkiessämme luomaan kestävää elämäntyyliä, jotta elämä olisi laadukasta ja elämisen arvoista seuraavillekin sukupolville. Elinikäisellä oppimisella tarkoitetaan kaikkea elämän aikana tapahtuvaa oppimista elämän eri vaiheissa. Pitkän ja merkittävän elinikäisen oppimisen taipaleen kotitaloustieteen parissa on kulkenut Itä-Suomen yliopiston kotitaloustieteen vastuuprofessori Anna-Liisa Elorinne. Haastattelimme häntä eläköitymisen kynnyksellä kotitaloustieteen kehitykseen, tulevaisuuteen ja hänen uraansa liittyen.

Elinikäinen oppiminen kehityksen mahdollistajana

Elämässä ja työssä muutos on väistämätön osa. Elinikäinen oppiminen mahdollistaa sen, että pystymme vastaamaan muutostarpeisiin ja saamaan aikaan muutosta yksilö- ja yhteisötasolla. Itä-Suomen yliopiston Soveltavan kasvatustieteen ja opettajan koulutuksen osaston vastuuprofessori Anna-Liisa Elorinteen työura on ollut merkittävä elinikäisen oppimisen polku, joka on sisältänyt itsensä kehittämisen rinnalla kotitalousopettajakoulutuksen kehittämistä sekä kotitaloustieteen tutkimuksen edistämistä.

Kotitaloustieteen kehittämisessä tärkeä työkalu on opetussuunnitelma, joka Itä-Suomen yliopistossa uudistetaan kolmen vuoden välein ja päivitetään vuosittain. Elorinne kuvailee prosessin olevan hyvinkin murroksen kaltainen tai vaihtoehtoisesti kevyemmin toteutettu uudistus. Opetussuunnitelmaa uudistetaan uutta tutkimustietoa ja kentältä saatua palautetta hyödyntäen. Samalla tarkastellaan muuttuvia työelämävaatimuksia.

Elorinne kertoo, että kotitaloustiedettä kehitetään niin Suomessa kuin maailmallakin. Suomessa tutkimusta tehdään kansainvälisesti kaikissa kotitaloustieteen koulutuksen yksiköissä ja kollegat käyvät eri yhteyksissä ja työryhmissä jatkuvaa vuoropuhelua. Myös Kotitalousopettajien Liitto ry pitää yhteispalavereita ja eduskunnan kotitalouden tukirenkaan säännöllisten kokoontumisten yhteydessä järjestettävissä seminaaripäivissä käsitellään kotitalousopetukseen liittyviä ajankohtaisia asioita. Lisäksi kotitalousalan kansainvälinen järjestö International Federation of Home Economics järjestää neljännes vuosittain kotitaloustieteen maailmankongressin, jossa kotitaloustieteilijät ympäri maailmaa kokoontuvat esitelmöimään omista tutkimuksistaan. ”Kotitaloustiede, jos mikä, on hyvin kansainvälistä”, Elorinne toteaa.

Muutospaineen alla

Vuonna 2004 julkaistussa artikkelissaan Kotitaloustiede on nuori ihmistiede, Elorinne pohtii kotitaloustieteen tehtävien lisäksi myös sen aikaisia haasteita. Näitä olivat terminologian vakiinnuttaminen, kotitaloustieteen selkiintymättömyys omana tieteenalana sekä kotitaloustieteen tutkijoiden kouluttaminen yhteiskunnan keskeisille alueille. Nopeasti kansainvälistyvässä maailmassa keskeinen haaste oli myös tutkia yksilön, perheen ja yhteiskunnan välistä vuorovaikutusta kaikilla kotitalouden arkitoimintaan liittyvillä osa-alueilla.

Artikkelista ollessa liki 20 vuotta aikaa, kiinnosti meitä selvittää, miten haasteet Elorinteen mukaan nykypäivänä näyttäytyvät. Elorinteen mukaan kotitalouksien arki on jatkuvan muutospaineen alla, ja tämän päivän suurin haaste liittyy kotitalouksien kestävään toimintaan.

”Olisi tutkittava millä ehdoilla ja kuinka saisimme ihmiset muuttamaan omaa toimintaansa kestävämpään suuntaan. Isoin haaste tänä päivänä on ekologinen ilmastohaaste, joka edellyttää muutosta niin ruoka kuin kuluttajakäyttäytymisessä ja asumiseen liittyvissä toimissa. Koska elämme globaalissa maailmassa niin myös muut kestävyyden eri ulottuvuudet kuten taloudellinen ja sosiaalis-kulttuurinen kestävyys on nostettava kriittisen tutkimuksen kautta tarkasteluun. Näissä tutkimuksissa tarkastelunäkökulma on yleensä tieteidenvälinen ja tätä kautta voimme mahdollisesti löytää avaimia tulevien sukupolvien hyvinvoinnin takaamiseksi.”

Elorinne näkee vastaavan kestävyyshaasteen myös nykyisissä Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Hänen mukaansa 2024 valmistuvassa uudistuksessa tulisikin tuoda esille ja selkiinnyttää muutokseen tähtäävän pedagogiikan tavoitteita, joita esimerkiksi UNESCO on antanut opettajankoulutuksille useassa julkaisussaan.

”Uudistavan pedagogiikan ajatuksena on muuttaa oppijoiden käyttäytymistä kestävyyttä ja hyvinvointia edistävään suuntaan vaikuttamalla ensisijaisesti oppijoiden ajatteluun ja maailmankuvaan. Uuteen oppiminen alkaa kyseenalaistamalla nykyisiä käytänteitä, jonka jälkeen pohditaan käyttäytymisen muutoksen aikaan saamia muutoksia ja niiden merkitystä itselle ja muille”. Elorinteen mukaan tällaista
pedagogiikkaa tarvitsemme juuri tänään ja tulevaisuudessa kun tavoitteena on saada myönteistä muutosta aikaan oppilaiden kestävässä käyttäytymisessä kuten kuluttamisessa, ravitsemuksessa, kodinhoidossa ja toisista välittämisessä.

Kaiken kaikkiaan Elorinne näkee kotitaloustieteen tulevaisuuden valoisana ja hän on havainnut, että kotitaloustiede on tänä päivänä erittäin haluttu tutkimuskumppani.

”Olemme olleet mukana monissa merkittävissä sekä kansallisissa että kansainvälisissä tutkimushauissa, joissa tavoitteena on ollut tutkia ihmisten arkista toimintaa ja käyttäytymistä. Kotitaloustieteen tutkimus on lisääntynyt ja olemme saaneet koulutettua uusia tutkijoita alalle. Kotitalousopettajan ammatti on edelleen haluttu ammatti ja perusopetuksessa kotitalous on suosittu oppiaine. Näen kotitaloustieteen tulevaisuuden valoisana, sillä kotitaloustieteilijät tutkivat tämän päivän kotitalouksien haasteita ja tutkimustuloksilla on näin ollen korkea sovellusarvo.”

Vaiherikkaan uran myötä ansaitulle eläkkeelle

Elorinteen urapolku kotitaloustieteen parissa eläköitymisen kynnykselle on ollut monipuolinen. Hänen koulutustaustansa juuret ovat soveltavissa ihmis- ja luonnontieteissä. Elorinne on suorittanut maisterintutkintonsa ravitsemustieteissä Helsingin yliopistossa ja väitöskirjatutkintonsa Kuopion yliopiston elävän ravinnon tutkimusryhmässä vuonna 1996. Vuonna 2001 hänet nimitettiin ravitsemustieteen dosentiksi Helsingin yliopistoon. Ennen professorikauttaan Elorinne on toiminut muun muassa ravitsemuksen opettajana ammattikorkeakoulussa ja ammattiopistossa, sekä ravitsemusterapeuttina niin terveyskeskuksessa kuin keskussairaalassakin. Tohtoroitumisensa jälkeen hän toimi Valtion ravitsemusneuvottelukunnan asiantuntijasihteerinä suomalaisia ravitsemussuosituksia laadittaessa. Työrupeama Savonlinnan opettajankoulutuksessa alkoi 25 vuotta sitten, joista ensimmäiset vuodet hän toimi kotitalouden ma. professorina. Vuonna 2003 hänet nimitettiin ensimmäisenä Suomessa kotitaloustieteen professorin virkaan.

Vaiherikkaaseen uraan sisältyy paljon ammatillista kehittymistä ja elinikäistä oppimista. Elorinne kuvailee elinikäistä oppimista jokapäiväisenä mahdollisuutena oppia uutta niin työympäristöön kuin tieteenalaankin liittyen. ” [Elinikäinen oppiminen] ei ole ainoastaan substanssiin liittyvän osaamisen kasvattamista, vaan työn suorittamiseen, ja toimintaympäristöön liittyvää yleistä osaamista. Omaan tieteenalaan liittyen joka päivä jokaisesta artikkelista ja uusista tutkimuksista voi oppia jotain uutta sisällöllisen tiedon rakentamiseksi.” Kestävä kehitys on aiheena lähellä Elorinteen sydäntä, ja hän onkin tehnyt kunnioitettavan määrän tutkimusta esimerkiksi kasvisruokavalioihin liittyen. Yhdeksi uransa merkityksellisimmistä tutkimusjulkaisuista hän nimeää paljon siteeratun vuonna 2016 Plos One -lehdessä julkaistun artikkelin Food and Nutrient Intake and Nutritional Status of Finnish Vegans and NonVegetarians, joka koski vegaanien ravitsemustilaa. Viime aikoina Elorinteen mielenkiinnon kohteena ovat olleet ruokahävikki sekä siihen asennoituminen. Merkittävistä saavutuksistaan huolimatta Elorinne kuvaa uransa kohokohdiksi niitä hetkiä, kun hänen väitöskirjaohjattavansa ovat saavuttaneet tavoitteensa päästä väittelemään. ”Väitöskirjatyön ohjaus on pitkäjännitteistä ja siinä on useita vaiheita ja joka vaiheessa on omat haasteensa. Olen hyvin iloinennäistä saavutuksista. Jokainen niistä on myös vienyt kotitaloustieteen tutkimusta eteenpäin,” Elorinne pohtii.

Jäädessään eläkkeelle Elorinne ei täysin jätä akateemista maailmaa taakseen, vaan kertoo seuraavansa tulevaisuudessakin tieteenalan uusia julkaisuja mielenkiinnosta. Elinikäistä oppimistakaan hän ei aio unohtaa työuransa päätteeksi, vaan pohtii eläkepäivillään tutustuvansa uusiin aloihin: ”Varmaan mielenvirkistykseksi opiskelen kieliä, ja sitten minua kiehtoo monimateriaalinen käsityö. Saas nähdä, mitä kivaa sieltä voin löytää itselleni.”

Kiitos Anna-Liisa!

Kirjoittajat Katri, Henna & Veera ovat Itä-Suomen yliopiiston opiskelijoita.