Harjoittelijoista virtaa opettajan arkeen

Kuluneen lukuvuoden aikana olen osallistunut opetusharjoittelijoiden ohjauskoulutukseen ja saanut toimia kotitalousopettajaopiskelijoiden harjoittelun ohjaajana kenttäkoulussa. Omista opetusharjoitteluista on vuosia, mutta oman opettajuuden harjoittelu on jatkuvasti käynnissä, ja työelämä opettaa päivittäin uutta. Innokkaat harjoittelijat ovat tuoneet yliopistolta uusia ideoita, mutta on ollut helpottavaa huomata, ettei opintojen ydinsisältö ole kuitenkaan muuttunut, sillä eihän oppiaineemme perussisällöt ole OPS-muutoksessa juuri muuttuneet.

Opetusharjoittelut ovat opettajaopiskelijoille selvästi tärkeitä ja odotettuja oppimiskokemuksia. Työelämässä olevat opettajat ovat selvästi opiskelijoille roolimalleja, joiden toimintaa seurataan tuntosarvet pystyssä, ja otetaan mallia toimivasta opetusmenetelmistä tai kasvatusmalleista. Ohjaavan opettajan on myös pystyttävä vuorovaikutukselliseen keskusteluun ja mahdollistettava turvallinen ja kannustava ympäristö opetuksen harjoitteluun. Sen vuoksi koen, että ohjaajana minulla on suuri vastuu harjoittelun onnistumisesta. Ohjauskoulutuksesta olen onneksi saanut arvokkaita vinkkejä ohjaukseen ja tärkeää vertaistukea toisilta ohjaajilta.

Opettajaopiskelijat tulevat hyvin erilaisista taustoista harjoitteluun, joten aluksi harjoittelijoihin ja heidän tavoitteisiin on täytynyt tutustua rauhassa. Uudet aikuiset luokassa ovat myös oppilaille aina jännä tilanne, mutta selkeästi oppilaat ovat hyötyneet siitä, että luokassa on useampia auttavia aikuisia. Vaikka omasta työkalenterista täytyy raivata ohjaukselle tilaa, ei harjoittelijoiden ohjaaminen ole ollut liian kuormittavaa työtä. Ohjauskeskustelun lomassa on muistunut mieleen, miten moninaista kotitalousopettajan työ oikeasti onkaan. Aina ei tule myöskään ajatelluksi, miten itselle arkipäiväinen asia voi olla toiselle uutta. Merkitykselliset oppimiskokemukset muodostuvat hyvin yksilöllisesti erilaisista asioista harjoittelun aikana. Esimerkiksi yksi harjoittelijoista koki opettavaiseksi sen, että oppilaita puhuteltiin aina nimillä eikä yleistäen tyttöinä tai poikina.

Ohjauskokemukset vuoden aikana ovat olleet opettavaisia ja antoisia. Monipuolinen kanssakäyminen yliopiston, opiskelijoiden ja toisten ohjaajien kanssa on ollut piristävää ja omaa osaamista kehittävää toimintaa. Harjoittelijoiden tuntisuunnitelmien kommentointi ja käytettyjen opetusmenetelmien sopivuuden pohdiskelu on antanut uutta näkökulmaa omien opetusmenetelmien käyttöön. Pedagogisia ratkaisuja on tullut tarkasteltua ohjauskeskusteluissa, ja samalla on voinut päivittää omia oppitunteja harjoittelijoilta saatujen ideoiden perusteella. Harjoittelijoiden tuntia seuratessa on ollut enemmän aikaa kohdata oppilaita ja tarkkailla heitä erilaisesta näkökulmasta. On hieno huomata, kun opiskelijat oivaltavat, onnistuvat ja oppivat uutta lyhyessäkin ajassa. Itsellekin on palkitsevaa, jos harjoittelijat kertovat harjoittelun olleen opettavainen. Jokainen harjoittelu on siis uusi oppimiskokemus myös ohjaajalle. Onneksi lähdin mukaan!