Miesparien arki esiin realistisesti ja positiivisesti

Jarkko Pakarinen tutki kotitaloustieteen Pro gradu-työssään (2019) suomalaisten miesparien arkea. Hänen mukaansa vielä tällä vuosituhannella moni sateenkaari-ihminen joutuu Suomessa miettimään sitä, miten häneen suhtaudutaan sekä lähipiirissä että muuten valtaväestön näkökulmasta. Seksuaalista moninaisuutta ei tunnisteta kaikkialla yhtä hyvin. Monet sateenkaari-ihmiset joutuvat edelleen muuttamaan maaseudulta suurimpiin kaupunkeihin niin sanottuina ”seksuaalipakolaisina”. Mitä enemmän ihmisten seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen liittyvistä asioista puhutaan, sitä enemmän ihmiset tutustuvat itselle vieraisiinkin asioihin. Rehellisyys on tärkein lähtökohta asian esittelyssä. Aiheen tutkimus vie myös asiaa eteenpäin.

 – Halusin omalta osaltani lisätä tutkimusaiheellani ihmisten tietoisuutta siitä, millaista yhteiselämää miesparit elävät nyky-yhteiskunnassa. Maamme yliopistoissa on tehty vähän tutkimusta miespareista – kylläkin sateenkaariparien ja samaa sukupuolta olevien parien teemoilla. Kansainvälistä tutkimusta miespareista on tehty. Halusin ottaa opinnäytteeni aiheeksi teeman, johon minulla on vahva kiinnostus ja motivaatio. Aihevalintaan vaikutti myös se, että olin omassa elämässäni tullut siihen vaiheeseen, että halusin käsitellä kyseistä aihetta. Halusin tutkimuksessa avata miesparien elämää realistisesta ja positiivisesta näkökulmasta. Aihe tuodaan nykymediassa liian usein esille negatiivisissa yhteyksissä, kertoo Pakarinen.

Stereotypiat romukoppaan

– Halusin tutkimuksessa avata sitä, millaista arkielämää miesparit elävät, millaista tukea/tukiverkostoja miehet tarvitsevat arkeensa, mitä positiivista sisältöä heidän elämässä on ja millaisia haaveita miehillä on. Halusin rikkoa stereotyyppistä kuvaa homomiehistä, heidän elämästään ja parisuhteestaan. Tavoitteeni oli lisätä ihmisten tietämystä samaa sukupuolta olevien parien yhteiselämästä ja arjesta. Tutkimuksen suurin hyöty on mielestäni informaation lisääminen tästä teemasta, suvaitsevaisuuden lisääminen ja sensitiivisten kasvatusmetodien merkityksen korostamista sekä opettajankoulutuksessa että muutenkin ihmisten elämässä. Tutkimustulokset motivoivat jatkotutkimuksen tekoon aiheesta ja sen eri näkökulmista.

Kotitaloustieteen ydintä

Pakarisen mukaan hänen tutkimusaiheensa on tässä ajassa kotitaloustieteen tutkimuksen ydintä: erilaisten kotien, perheiden ja niiden arkielämän/-toiminnan ymmärtämystä tutkimuksen kautta.

– Toiminta kotitaloustieteen parissa perustuu kriittisyydelle, oikeudenmukaisuudelle ja yhteiskunnalliselle, kulttuuriselle sekä sukupuolten väliselle tasa-arvolle. Sukupuolisensitiivinen kasvatus on osa opettajankoulutuksen laajaa opetussisältöä, johon tämä teema-alueen tutkimus sopii erinomaisesti. Kotitaloustieteen monitieteellinen luonne antaa tutkijalle mahdollisuuksia tutkia erilaisia teemoja laajemmin, jopa rajoja rikkoen, eri tieteenalojen välillä. Toivon, että tutkimukseni antaa tuleville alan opiskelijoille rohkeutta ja avoimuutta tarttua tämän teema-alueen tutkimukseen myös tulevaisuudessa.

Menetelmänä teemahaastattelu

– Tutkimukseni oli kvalitatiivinen eli laadullinen haastattelututkimus, jossa käytin teemahaastattelun menetelmää. Tutkimustapa oli minulle aikaisemmista tutkimuksistani tuttu, ja koin, että se soveltui myös tähän tutkimukseen parhaiten eri vaihtoehdoista. Valitsin tutkimusmenetelmän siksi, että uskoin sen avulla saavani mahdollisimman laajan materiaalin analysoitavaksi. Tutkimukseni aihepiiriin sopi mielestäni luontevimmin teemahaastattelu.

– Tutkimuksen kohderyhmäksi valikoitui tutkimusaiheen mukaan suomalaisia miespareja. Tutkimukseen osallistuneet miesparit löytyivät eri foorumeiden kautta. Haastateltavien miesten ikäjakauma oli 25 – 56 vuotta. Tutkimusprosessin alussa määriteltiin, että tällaisessa tutkimushaastattelussa pitää olla vähintään viisi pariskuntaa.

– Toteutin haastattelut teemahaastattelun periaatteella ja nauhoitin jokaisen haastattelun tallentavalla nauhurilla. Tutkimukseen osallistuneet miesparit saivat itse valita paikan, missä haastattelut toteutettiin. Haastattelutapa osoittautui hyväksi, ja sain kaikilta miespareilta laajoja ja syvällisiä vastauksia kysymyksiini.

– Pyrin luomaan keskustelussa luontevan ja avoimen ilmapiirin, mikä mielestäni onnistui, sillä aistin keskustelun ja haastattelun edetessä, että kommunikointi oli luontevaa ja vastaukset laajoja. Haastateltavilla miespareilla oli positiivinen ja avoin suhtautuminen esitettyihin haastattelukysymyksiin. Näiden parien kanssa kävimme keskustelua jonkin verran tutkimuksen anonymiteetistä. He halusivat varmistaa, että heidän anonymiteettinsa varmasti toteutuu.

– Tutkimukseni teoreettinen viitekehys muodostuu seuraavista asioista: Kehyksen keskiössä on arki. Sitä tarkastellaan homoseksuaalisuuden: ennen ja nyt (historia), miesparien, parisuhteen ja intersektionaalisuuden kautta.

Miesparien oma ääni kuuluviin

Pakarisen mukaan tutkimuksen miesnäkökulma antoi miespareille mahdollisuuden puhua suoraan heidän omista ajatuksistaan teemaan liittyen. Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, analysoida ja tulkita sitä, millaista miesparien parisuhde ja arki on, mistä miesparien arjen tuki koostuu sekä mitkä tekijät tuovat heidän parisuhteeseensa positiivisuutta ja onnea.

– Halusin saada selville myös, mitä haaveita miesparien elämässä on. Positiivisuus-näkökulma on tutkimuksen keskeinen teema. Haastattelujen vastaukset olivat alateemoja, joita tuli 319. Tätä kautta muodostuivat neljä uutta yläluokkaa. Nämä olivat nykyhetki, tukiverkosto, onni ja ilo sekä haaveilevat pariskunnat. Tutkimustulokset kirjoitin auki näiden osa-alueiden kautta.

Tutkimustulosten mukaan ansiotyö oli yksi tärkeimmistä ja vaikuttavimmista asioista kaikille miespareille heidän elämässään. Kaikki miesparit toivat vastauksissa esille sen, että työ toi arkeen perusrytmin, toimeentulon, ja sillä oli suuri merkitys heidän elämässään sisällöntuojana. Arkirutiinit koettiin erittäin tärkeinä elämässä. Kaikki miesparit pitivät merkityksellisinä suhteitaan omaan perheeseen, vanhempiin, sisaruksiin, sukulaisiin, ystäviin ja kavereihin. Kaikki parit pitivät edellä mainittuja ihmisiä kumppaneidensa ohella elämänsä ja arkensa tukiverkkona. Tutkimuksen miesparit kokivat, että itse parisuhde puolison kanssa tuo positiivisuutta ja onnea omaan elämään. Kaikki parit halusivat löytää kokonaisvaltaisen tyydytyksen elämäänsä pitkällä aikavälillä. Keskinäiset arjen pienet asiat ja yllätykset nähtiin ja koettiin merkityksellisiksi kiireisessä arkielämässä. Miesparit olivat selvästi miettineet yhteistä tulevaisuuttaan ja sen tuomia asioita parisuhteessa. Parit haaveilivat siitä, että pystytään ja jaksetaan elää yhteistä elämää mahdollisimman pitkään. Haluttiin, että yhteiselämä jatkuu vanhuuteen saakka.

Tutkimustuloksissa tuli esille vahvasti myös se, että jokainen tutkimukseen osallistunut miespari oli miettinyt oman lapsen hankintaa. Yksi haastatteluun osallistunut pari oli parhaillaan adoptiojonossa ja odotti tietoa oman lapsen saamisesta.

Sukupuolten moninaisuus huomioon opettajankoulutuksessa

– On ensiarvoisen tärkeää, että kaikessa opettajakoulutuksessa otetaan huomioon sukupuolen moninaisuuteen liittyvät teemat vielä nykyistä voimakkaammin. Tähän teemaan liittyvät opinnot tulisi olla kaikille opettajaopiskelijoille pakollisia opintoja. Tätä kautta tietoisuus ja hyväksyntä lisääntyvät, Pakarinen toteaa.

– Sukupuolen moninaisuutta tulee käsitellä tulevaisuudessa yhtenä asiana muiden joukossa kaikilla koulu- ja koulutusasteilla. Myös tätä kautta tulevien opettajien tietoisuus lisääntyy tästä aihealueesta. Samalla se luo enemmän ymmärrystä seksuaalista monimuotoisuutta kohtaan. On hyvä muistaa, että meillä kaikilla on ennakkoluuloja näitä asioita kohtaan. On tärkeää opiskella näitä asioita lisää, jotta henkilökohtainen tietoisuus lisääntyy. Opetuksen tulee olla tasa-arvoista ja yhdenvertaista lain ja opetussuunnitelman mukaan. Erityisesti sen tulee olla sukupuolisensitiivistä.

– Näin uusi opettaja pystyy tulevassa työssään kohtaamaan avoimesti, empaattisesti, kannustavasti, ymmärtäen ja tukien omia oppilaitaan heidän henkilökohtaisten asioidensa hoidossa. Oppilaalle on erityisen merkityksellistä se, että hän voi puhua kaikista asioista luottamuksellisesti ja avoimesti opettajan kanssa. On tärkeää, että opettaja kannustaa ja vahvistaa omalla käytöksellään ja suhtautumisellaan jokaisen oppilaansa itsetuntoa ja identiteettiä. On hyvä muistaa, että sinä opettajana saatat olla se ainoa henkilö nuorelle ihmiselle, joka hyväksyy hänet täysin omana itsenään. Annetaan kaikkien oppilaiden olla vahvasti oma itsensä ja kannustetaan heitä siinä. Uskon vahvasti, että tulemme elämään tulevaisuudessa avarakatseisemmassa, hyväksyvämmässä ja ennakkoluulottomassa yhteiskunnassa. Tulevaisuuden opettajilla riittää vielä työtä tässä asiassa. Opettajien jatko- ja lisäkoulutuksen merkitystä ei voi koskaan riittävästi korostaa myös näiden asioiden osalta.

Useita jatkotutkimusteemoja

Pakarinen sanoo, että tämän tutkimuksen myötä nousee esiin useita jatkotutkimusteemoja sekä käyttäytymistieteellisestä että poikkitieteellisestä näkökulmasta. Eri tieteenalojen välistä tutkimusta tarvitaan, ja olisi erittäin tärkeää, että asia otettaisiin vielä enemmän esille opiskelijoiden tutkimukseen liittyvien opintojen ohessa.

– Opiskelijoita tulee vielä enemmän kannustaa ottamaan rohkeasti erilaisia tutkimusteemoja- ja näkökulmia kotitaloustieteen- ja kasvatustieteen oppiainealueilla. Omien opintojeni aikana tein myös opintoja erityispedagogiikan ja teologian aineissa. Mielestäni edellä mainittujen oppiaineiden kanssa olisi luontevaa tehdä kotitaloustieteen kanssa erilaista poikkitieteellistä yhteistyötä enemmän. Elintarviketiede, kauppatiede, tekniset tieteet ja taidekorkeakoulu ovat mielestäni myös koulutuksia, joilla löytyy paljon yhteistä kotitaloustieteen kanssa.

– Homoseksuaalinen näkökulma ja miesparit ovat mielenkiintoinen tutkimuskohde kauttaaltaan. Mielenkiintoisia jatkotutkimusteemoja tässä kontekstissa olisivat nuorten miesparien elämän sisällöt, avioliiton merkitys miesparin parisuhteessa, miesparin lapsiperhearki, monikulttuuristen miesparien arki, homomiesten suhtautuminen vanhenemiseen ja kuolemaan, seniori-ikäisten miesparien elämänsisällöt, miesparit feminiinisestä ja maskuliinisesta näkökulmasta, homomiesten urapolut ja seksuaalisen suuntautumisen vaikutus asiaan. Jatkotutkimus ei ole tällä hetkellä ajankohtainen ajatus omassa elämässä. Haluan nyt keskittyä ainakin jonkin aikaa omaan opettajan perustyöhöni ammatillisen koulutuksen parissa. Tulevaisuus näyttää mitä se tuo tullessaan.

– Opinnäytetyöprosessi on jokaiselle opiskelijalle henkilökohtainen ja haastava, mutta varmasti lopussa palkitseva kokemus. Tärkeintä ei ole mielestäni lopputulos, vaan prosessin aikana kuljettu matka. Opiskelijan on hyvä muistaa, että hänen ei tarvitse olla täydellinen tutkija, sillä hän opiskelee vasta tutkimuksen tekoa. Tätä kautta hän myös useimmiten kehittyy prosessin aikana tekemässään työssä. On tärkeää valita tutkimusaiheeksi sellainen, mikä kiinnostaa henkilökohtaisesti ja motivoi tekemään opinnäytteen valmiiksi. On mielestäni erittäin tärkeää, että opiskelija osallistuu tiiviisti gradun ryhmäohjaukseen, mistä saa neuvoja ja ohjausta omalta graduohjaajalta ja muilta opiskelijakollegoilta. Edellä mainittu asia tukee merkittävästi työn etenemistä ja valmistumista. Työn ohjaajan ja opiskelijan välillä on oltava hyvä henkilökemia, sillä se luo turvallisen ja avoimen työilmapiirin. On kaikkien etu, että opiskelija saa gradun valmiiksi ja sitä myötä valmistuu ja työllistyy omalle alalle, Pakarinen päättää.


Jarkko Pakarisen gradu on osa Heed-hanketta, https://blogs.helsinki.fi/heedproject

Pakarisen Pro gradu -tutkimus: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/300819/Pakarinen%20Jarkko%20Pro%20gradu%202019.pdf?sequence=2&isAllowed=y