Kestävän kehityksen eetosta etsimässä

Kotitalouslehden numerossa 4/2017 oli ilmoitus ”Be my Sustainable Guest! / ProfESus Multiplier Event”, missä haettiin suomalaisia yläkoulujen kotitalousopettajia mukaan kansainväliseen Erasmus+-ohjelman kestävän kehityksen ohjelmaan. Suomessa koulutusta organisoi Laurean ammattikorkeakoulu. Mukaan ohjelmaan lähti kaksi opiskelijaa ja kolme kotitalousopettajaa.

Ohjelman ensimmäinen kokoontuminen (1. moduuli) oli helmikuun lopussa 2018 Wienissä, minne saapuikin kymmenestä maasta yli viisikymmentä osallistujaa. Mukana oli osallistujia luonnollisesti isäntämaasta Itävallasta, mutta myös Euroopan ulkopuolelta kuten Tansanian Zanzibarista, Keniasta ja Egyptistä. Jokainen voi vain kuvitella miten opettavaista on kohdata eri kulttuureista ja taustoista tulevia kotitalousopettajia ja sitä miten eritavoin asiat maissa ovat. Tästä esimerkkinä voisi olla vaikka ruokahävikin ymmärtäminen niukoilla resursseilla sinnittelevässä kehitysmaassa tai Pohjoismaissa. Tai miten vaikeaa on olla pioneeri-opettaja jätteiden välttämisestä tai lajittelusta, jos maassa ei tarvittavaa lainsäädäntöä, puitteita tai ohjeita.

Intensiivisen Itävallan viikon jälkeen, opiskelu jatkui jokaisen kotimaassa seuraavissa moduuleissa (2 ja 3) moodle -oppimisalustalla. Kaikki viikkotehtävät olivat käytännönläheisiä ja toteuttamiskelpoisia niin oppitunneilla kuin omassa kodissa. Joskus opettajan tehtävä elää viikko tuottamatta jätteitä, joskus oppilaille piti kertoa opettajaa itseään koskettanut elämäntarina.

Paitsi tietoa sekä tunnekokemuksia, koulutus tarjosi myös mahdollisuuden kehittää tieto-teknillistä osaamista, kun tehtävänä oli esimerkiksi suunnitella pieni video tai lyhyt kuunnelma. Ohjelman huipennus oli oppilaiden kanssa koulussa toteutettu kestävän kehityksen opetusjakso. Tähän jaksoon suunniteltiin tavoitteet (sekä kestävän kehityksen ja oppiaineen), laadittiin sisällöt ja menetelmät. Nämä tuli myös perustella ja aikatauluttaa. Suunnitelmia arvioitiin ja pienten korjailujen jälkeen kokeiltiin.

Pelkkä oppituntien pitäminen ei riittänyt. Palautetta oli etsittävä työyhteisöstä ja yhteistyötahoilta. Opettajan tuli myös selvittää, että miten oppilaiden elämässä kestävä kehitys on sisäistynyt. Onko oppilaissa tapahtunut muutoksia heidän tavassaan suunnitella, tehdä päätöksiä tai onko keskustelutapa muuttunut? Jos muutoksia on syntynyt, niin ilmeneekö niistä kestävän kehityksen kompetenssi? Ajattelevatko oppilaat ylipäätään enemmän ympäristöä. Mitä muutoksia näkyy oppilaiden toiminnassa?

Viimeinen kokoontuminen (moduuli 4) oli Espoossa kesäkuun toisella viikolla. Kokoontumisessa esiteltiin omia opetuskokeiluja, jaettiin hyviä käytäntöjä ja mietittiin, miten kestävän kehityksen toteuttaminen jatkuu jokaisen kotitalousopettajan elämässä ja opetuksessa. Koordinaattorin (Hochschule für Agrar- und Umweltpädagogik) on tarkoitus jatkaa kestävän kehityksen koulutuksia käynnistämällä uusia ProfESus -hankkeita. Näihin ohjelmiin kannattaa suomalaisten kotitalousopettajien lähteä rohkeasti mukaan!

Kestävän kehityksen ohjelman osallistujat ryhmäkuvassa Nuuksion metsissä samoilun jälkeen.
Kestävän kehityksen ohjelman osallistujat ryhmäkuvassa Nuuksion metsissä samoilun jälkeen.