”Pieninä palasina…”

"Ilman kokemusta, asiat ovat vaikeita". Vanha sananlasku pätee moneen asiaan. Arki aina yllättää, kun huomaa joidenkin oppilaiden osaamattomuuden ihan perusasioissa. Toki asioita on tarkoitus opiskella ja harjoitella yhdessä koulussa kotitaloustunneilla, mutta kotonakin kotitöissä harjaantuminen olisi ollut mahdollista jo ennen yhteisen kotitalousopetuksen alkamista. Erot oppilaiden osaamisessa ovat suuria: osa on jo melkosia taitureita ja tietäjiä, mutta osalla ei ole arjen taitoja hallussa juuri lainkaan.

Ihmeteltäviä asioita on mm . juures- ja kuorimaveitsen käyttäminen – niin perunan kuin porkkanankin kuoriminen on hyvinkin haastellista - sipulin kuorimisesta ja hienontamisesta puhumattakaan. Myös mittojen ymmärtäminen ja tietäminen tuottavat tuskaa joillekin oppilaille. Leivonnassa ja ruoanvalmistuksessa kuitenkin on melko yleistä, että ohjetta puolitetaan tai kaksinkertaistetaan, joten ihan perustaidosta on kyse. Samoin astioiden peseminen käsin riittävän kuumalla vedellä on myös asia, josta täytyy muistuttaa usein.

Edellä mainitut esimerkit ovat niitä perusasioita, jotka toistuvat ja toistuvat kotitaloustunneilla. Onneksi niin! Muutoinhan voisi jäädä perusasiat oppimatta. Pelkkä tieto ei riitä, vaan asia on vietävä käytäntöön. "Tietäminen ilman tekemistä on kuin pellon kyntäminen ilman kylvämistä."

Vuosien varrella taidot lisääntyvät ja tietojen sekä taitojen syventäminen ja soveltaminen sujuvat jo paljon paremmin. On harjaannutettu taitoja niin koulussa kuin kotona. Kotona tehtäviä kotitöitä ja harrastuneisuustehtäviä tulee mielestäni teettää riittävästi ja ne tulee huomioida arvioinnissa. Tämä kannustaa oppilasta osallistumaan monipuolisesti erilaisiin kodin töihin – ei pelkästään ruoanvalmistukseen tai leivontaan. Nyt uutta opetussuunnitelmaa työstettäessä on opetuksen tavoitteet ja sisällöt pidettävä riittävän konkreettisina ja selkeinä. Pilviä hipovat hienot termit ja tavoitteet tuovat vain tuskaa niin opettajan kuin oppilaankin työhön. Oppiminen kun on yhteinen haaste ja onnistumiseen tarvitaan harjaantumista ja palautetta sekä yhteistä yrittämistä. Parempi siis edetä asioissa pikku hiljaa ... "Hiljaa hyvä tulee". :)