Muutosten vietävänä!

Uusi OPS tekee hyvää vauhtia tuloaan. Elokuusta 2016 lähtien pääsemme opettamaan kotitaloutta uusien opetussuunnitelmien mukaisesti. OPS on varmasti aihe joka nostattaa tunteita suuntaan jos toiseenkin. Se saa toiset puhumaan ja toiset vaikenemaan. Toisaalta se saa jotkut suorastaan innostumaan. Erilaisista tulevaan opetussuunnitelmaan liittyvistä tunteista huolimatta, yksi asia on meille kaikille opettajille yhteinen, nimittäin se että yksikään meistä ei pääse tulevaa uudistusta karkuun.

Meillä kirjoittajilla oli ilo saada osallistua Opetushallituksen järjestämään koulutukseen taide- ja taitoaineet perusopetusuudistuksessa. Koulutuksessa kuulimme lisää tulevasta uudistuksesta, ja pääsimme keskustelemaan siitä mitä kotitalouden opetus tulevaisuudessa on. Olimme kuulleet ja lukeneet uudistuksesta aikaisemminkin, mutta silti opimme taas jotakin uutta, ja jäimme miettimään monenlaisia asioita.

Opetammeko jo nyt aikaamme jäljessä? Miten ja mitä meidän tulisi opettaa jotta voisimme vastata vuonna 2030 oleviin tarpeisiin? Miten rakennamme opetustamme, jotta se vastaisi sille asetettuja tavoitteita? Näitä ja monia muita kysymyksiä meille jäi pohdittavaksi tuliaisena koulutuksesta. Oikeita vastauksia kysymyksiin voi olla vaikea löytää, joten nyt jos koskaan on oman työn reflektoiminen ajankohtaista. Ehkäpä niitä vastauksia löytyykin siitä läheltä omasta työstä ja tavasta tehdä työtä. Voisiko uudistusta lähteäkin miettimään omalla kohdallaan kysymysten pohjalta. Mitä, miten ja miksi teen työtä kuten teen, ja miksi ajattelen kuten ajattelen? Opetanko tulevaisuuden osaajia?

Opetussuunnitelmauudistus tarjoaa runsaasti uusia mahdollisuuksia, mutta toisaalta mikään ei muutu ellemme itse uskalla, ja osaa muuttua uudistuksen myötä. Yhtenä hienona uudistuksena on mahdollisuus opettaa kotitaloutta jo alaluokilla. Tämän mahdollisuuden toivoisi toteutuvan käytännössäkin. Turhaa päänvaivaa ei pitäisi ottaa paikasta, jossa opetus tapahtuu. Onhan oppiaineemme sisällöissä paljon niitäkin sisältöjä, jotka eivät vaadi ympärilleen perinteistä kotitalousluokkaa.

Kannustamme kaikkia olemaan rohkeasti mukana opetussuunnitelmien uudistuksessa paikallisella tasolla. Rohkaisemme kysymään silloin kun joku asia uudistuksessa tuntuu itselle epäselvältä. Uuden tekeminen vaatii aina myös uudenlaista toiminta- ja ajatustapaa. Siihen tarvitsemme varmasti jokainen eväitä. Koulutuksiin ja tilaisuuksiin osallistuminen, ja niissä toisten opettajien tapaaminen on yksi hyvä tapa kerätä näitä eväitä.

Muuttamalla pieniä asioita kerrallaan, ja kokeilemalla hiljalleen uusia tapoja toimia huomaamme että muutos ei ehkä sittenkään ole niin pahasta.

Henni Rantala ja Hannele Lamminaho