Me kulutamme liikaa ympäristömme kannalta. Tarvitsemme siis suuren muutoksen, jonka vuoksi on tärkeää toimia aktiivisena kansalaisena ja epäaktiivisena kuluttajana. Tämä tarkoittaa esimerkiksi paremman lainsäädännön vaatimista ja sitä, ettemme jatkuvasti osta uutta.
Oletko osallistunut ympäristön kannalta tärkeisiin kansalaisaloitteisiin, kuten turpeen energiankäytön lopettamista vaativaan aloitteeseen? Kannatatko yritysvastuulain edistämistä? Kuulostaako sinusta hyvältä se, ettei EU-alueelle voisi tuoda tuotteita, joiden taustalla on metsäkatoa? Äänestäthän vaaleissa?
Vaikka yritykset hienosti puhuisivat siitä, kuinka ne huomioivat eettisyyden tai luonnonvarat tuotantoketjussaan, niin nopeimmat ja vaikuttavimmat muutokset saadaan lainsäädännön avulla. Johanna Moisander totesi jo vuonna 2001 väitöskirjassaan, että yksittäisten kuluttajien pienet hyvät teot eivät mitenkään itsestään selvästi johda kestävään kehitykseen. Ei ole myöskään perusteltua, että kokonaisvastuu ympäristöongelmista sysätään kuluttajien harteille. Siksi meidän on oltava myös aktiivisia kansalaisia ja vaadittava, että yhteiskunta ottaa vastuuta ja vaatii enemmän yrityksiltä.
Kuluttajanakin kannattaa pyrkiä parempaan
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kuluttajanakin kannattaisi pyrkiä parempaan. Ylikulutuksen maailmassa ensimmäinen neuvo on tietysti kulutuksen vähentäminen. Vaikka ajattelen olevani harkitseva kuluttaja, niin myönnän esimerkiksi vaihtaneeni kännykkää useammin kuin se olisi ollut välttämätöntä. Me pystymme perustelemaan itsellemme näitä ei-niin-tarpeellisia kulutusvalintoja milloin milläkin syyllä: oli hyvä tarjous televisiosta, ainahan sitä yhden kivan mekon lisää tarvitsee, olen ansainnut tämän tässä koronan keskellä, ostin käytettynä.
Kuluttamisen kautta luodaan identiteettiä, ja nykymaailmassa tästä on vaikea irrottautua. Samalla tuskailemme tavarapaljouden keskellä.
Siksi meidän pitäisi pyrkiä olemaan epäaktiivisia kuluttajia ja aktiivisia kansalaisia. Mitä vähemmän kulutamme, erityisesti ympäristöä paljon kuormittavia tuotteita, sen parempi. Arjessa helppo teko on vähentää eläinperäisten elintarvikkeiden syömistä, sillä syömme joka päivä ja ruualla on iso merkitys kulutuksemme ympäristövaikutuksiin.
Aktiivisina kansalaisina taas voimme perehtyä kansalaisaloitteisiin tai tutkailla, mitä tietoa erilaiset järjestöt, kuten Eettisen kaupan puolesta Eetti ry ja Finnwatch, ovat koonneet yritysten toiminnasta ja vastuullisista kulutusvalinnoista.
Samalla tieto voi lisätä tuskaa. On hyvin vaikeaa saada tietoa eri tuotteiden koko valmistusketjun eettisyydestä tai ekologisuudesta.
Mutta jotain pitää ostaa kuitenkin!
Jotain ostamme tietysti aina. Alla oleva Ilmasto-oppaan lista kuluttajan hankintoihin toimii perustana, jolla voi lähteä liikkeelle.
Mutta kuka jaksaa aina penkoa tuotteiden taustoja? Ja tästä palaamme kansalaisuuteen: ajattele, miten paljon helpompia hankinnat olisivat, kun lainsäädäntö velvoittaisi yritykset toimimaan ihmisoikeuksia ja ympäristöä kunnioittaen.
Mieti ennen tuotteen tai palvelunhankintaa:
- Tarvitseeko sitä todella?
- Voiko tuotteen lainata tai ostaa yhdessä jonkun muun kanssa?
- Kannattaisiko vanha vielä korjata?
Hankinta – hanki ensin tietoa
- Jos päätät hankkia tuotteen: mikä mahdollisista vaihtoehdoista on ympäristön kannalta vähiten kuormittava valmistaa, käyttää ja hävittää?
- Missä tuote on valmistettu, mistä sen raaka-aineet on tuotu? Ovatko raaka-aineet uusiutuvia? Eihän valmistuksessa ole käytetty haitallisia kemikaaleja?
- Voiko tuotteen ostaa käytettynä?
- Hanki laadukkaita ja kestäviä tuotteita. Huomioi takuuaika.
- Kuinka kestävä tuote on? Voiko sen korjata? Onko siihen varaosia?
- Onko tuote valmistettu sosiaalisesti kestävällä tavalla?
- Suosi ympäristömerkittyjä ja lähellä tuotettuja tuotteita.
- Paljonko käyttö kuluttaa sähköä?
- Vältä kertakäyttötuotteita.
Korjaa tai kierrätä
- Kun tuote on tullut tiensä päähän, mieti voiko sen vielä korjata.
- Jos ei, voiko materiaalin käyttää uudestaan.
- Jos ei, miten tuote hävitetään turvallisesti?
Kirjoittaja Mari Koistinen on tietokirjailija ja WWF Suomen suojeluasiantuntija.