Kotitalous-lehti 5-6/2011

Kotitalous-lehti 5-6/2011Hyvää mieltä jakamaan

Olen juuri kuunnellut luentoja työhyvinvoinnista ja jaksamisesta. Varsinaisesti nuo eivät ole lehtemme aiheet, mutta kun luette Minttu Virkin artikkelin Nepalin vesihankkeesta tai Heli Kukkohovin Mertalan yhtenäiskoululaisten projektista vanhustenviikolla, niin luette juuri yhdestä tärkeimmästä hyvinvointia lähteestä: kontribuutio eli jakaminen ja toisen auttaminen, hyvän mielen tuottaminen kanssaihmisille. Kotitalouden taitojen avulla voi helposti jakaa omaa osaamistaan – oli se sitten leivonnaisia tai siivousapua.

Opetussuunnitelman perusteiden ja tuntijaon uudistus etenevät, valmis esitys lähtee lausuntokierrokselle 29.2.2012. Koko kotitalouden alan on syytä pohtia kotitalouden opetuksen sisällöllisen uudistuksen vaihtoehtoja. Onnistuisivatko meiltä Irlannin tapaan kansalliset kokeet yhdeksännen luokan päätteeksi? Olisiko se tapa osoittaa myös päättäjille miten monipuolinen ja elämänläheinen oppiaine kotitalous on? Silpa Maria Pöntisen artikkelin johdattelemina voitte miettiä tätä. Entä ammatillinen puoli – olisiko aika kuunnella tarkalla korvalla ravitsemisalan huippuosaajia? Heistä yksi esimerkki löytyy Heli Vallin artikkelista.

Iloisena olen lukenut lehtemme artikkeleita. Voidaksemme entisestään kehittää lehteä, toivon, että jokainen osallistutte lehden lukijatutkimukseen, joko palauttamalla lehden välissä olevan liitteen tai vierailemalla nettisivuillemme. Kiitos vastauksistanne jo etukäteen!

On myös toisen kiitoksen aika. Kuten edellisessä lehdessä ennakoin, kauteni niin Kotitalouslehden päätoimittajana kuin Kotitalousopettajien liitto – Hushållslärarnas förbund ry:n puheenjohtajana päättyy. On ollut hienoa olla mukana innostuneessa ja osaavassa tiimissä. Kiitos toimituskunta! Haluan kiittää myös kaikkia ilmoittajiamme ja aivan erityisesti Teitä, hyvät lukijamme!

Saan luottavaisin mielen ojentaa ”sulkakynän” Anneli Rantamäelle ja onnitella häntä lämpimästi. Annelilla on sana hallussaan ja sydän paikallaan! Anneli on uuden polun alussa, omalta osaltani lainaan yhden säkeen Aila Meriluodon runosta Jälkeenpäin:
Olen polkuni päässä,
tuhansistani erään
– ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta,
eräs päivä on mennyt,
on painunut metsien taa.

Riitta Cederberg

Sisällys

6 Ekologisuus huomioidaan kaikissa kodinkoneissa
10 Lapinlahdella perehdyttiin taikinajuuren saloihin. Ruisleipää perinteita vaalien
12 Lähiruokaseminaarissa peräänkuulutettiin ruoan jäljitettävyyttä
14 Henri Alén: Innostus kokin ammattiin lähti kotitaloustunneilta
16 Seija Lintukangas: Kouluruokailumme – suomalainen sosiaalinen innovaatio
18 Karin Autio on tehnyt koko ikänsä töitä leivän parissa. Tohtori ja taikina – Tutkitusti maukasta leipää
20 Ruokaturvaa ja ravitsemusta nepalilaisessa vesihankkeessa
21 Yhdessäoloa ja hyvää mieltä vanhustenviikolla
22 Multihome-hanke: Irlannissa kotitalousopetusta yläasteelta lukioon
24 Opetuksen haasteet – toiminnanohjauksesta apua
26 Miten paljon rahaa elämiseen välttämättä tarvitaan?
28 Mitä se on ja miten se vaikuttaa? Totuus kolesterolista
30 Tutkijan aarreaitta: Korvaamattoman arvokas viljakuitu
36 Mehut osaksi ruokakulttuuria

Kotitalous-lehti 3/2011

Kotitalous-lehti 3/2011Pysähtymisiä ja uusia ideoita

Kun otatte tämän lehden käteenne, kouluvuoden päättävään suvivirteen on enää muutama päivä. Vaikka kuluvasta vuodesta on vasta vajaa puolet ohi, koulun lukuvuosi on jälleen kerran saatu päätökseen. On aika katsoa mitä opittiin, mihin tavoitteisiin yllettiin. On aika myös arvioida omaa työtä, nähdä ne kohdat joissa voi vielä kasvaa, parantaa ja hioa käytänteitä. Yhtä tärkeää on onnistumisten huomaaminen ja toimivien järjestelyjen tunnistaminen.

 

Joskus olen pysähtynyt miettimään sitä, miten helposti virheiden huomaaminen tai väärin tekemisestä huomauttaminen jää ainoaksi toimintatavaksemme. Näillä huomautuksilla on toki paikkansa, sillä monesti virheellinen toiminta voi olla yksilölle itselleen aluetta jota ei tunnista, ei vain huomaa tekevänsä väärin, niin kutsuttu sokea piste. Mutta jos opettajan tai kasvattajan ainut palaute on tällainen huomautteleminen tai ohjaaminen, niin palautteensaajalle syntyy kovin vääristynyt kuva itsestään. Sanoilla on suuri vaikutus, sillä osaltaan niiden varaan perustuu koko persoonallisuuden rakentuminen. Se, miten puhun itselleni omassa mielessäni, heijastuu siihen miten puhun toisille.

Sanat kasvatus, koulutus ja työelämä kertovat tämän lehden artikkelien pääsisällön. Kotitalouden eri sektoreilla olemme aina tekemisissä vähintäänkin yhden näistä aihealueista kanssa. On huikeaa lukea erilaisista yhteistyöprojekteista eri kouluasteilla, tutustua nykyisen työssäoppimisen käytänteisiin ammatillisella puolella tai miettiä sitä, mitä kaikkea onkaan otettava huomioon kun oppikirjaa valmistetaan. Elämä ympärillämme on niin monipuolinen ja rikas. Monesti on kuitenkin pysähdyttävä, sillä kiireessä asiat jäävät vain sumuksi päivien kiitäessä ohi. Viime viikkoina itse olen ajatuksissani askarrellut erilaisten opetusmenetelmien kanssa – on helppo sanoa: minähän opetan jo monipuolisesti. Niin, mutta voisinko ottaa vielä uuden menetelmän tai katsantokannan käyttööni? Entä jos kesän aikana menisinkin tutustumaan johonkin omaa alaani sivuavaan työhön tai jopa aivan minulle oudolle alalle ja saisin uutta näkökulmaa omaankin arkiseen, jo rutiiniksi muuttuneeseen työhöni!

Haluan toivottaa teille hyvää kesää Eeva Kilven runon sanoin:

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

6 Idea jalostuu oppikirjaksi

10 Opi näkövammaistaidot käytännössä

11 Hus, hem, hälsa och lite hyfs

12 Kestävä kehitys kuluttajakasvatuksessa
kotitalousopettajien liiton kesäkoulutuspäivä 14.6.

13 Kotitalousopettajat lähiruokaviestille

14 Vuoden kotitalousopettaja Heli Herlevi-Malila:
Työympäristöön voi vaikuttaa monin tavoin

15 Psykologian professori Liisa Keltinkangas-Järvinen:
Ulottuuko tasa-arvo yksilöllisiin opiskelutyyleihin?

16 Aikuisenakin oppii – kotitalouskursseilta taitoja ja eväitä arkeen

18 MultiHome-hanke:
Ruotsissa maahanmuuttajat huomioidaan koulutussuunnittelussa

19 MultiHome-hanke:
Tanskalaista koulumaailmaa leimaa yhteisöllisyys

20 Kotipalvelujen tarjonta laajenee

21 Ulkomaalaistaustaisten lasten ja nuorten määrä
kasvaa kouluissamme
Ituja monikulttuurisiin opetus- ja oppimistilanteisiin

22 Nuorten maailma ja koulun kuluttajakasvatus tuotava yhteen

23 Miten mielen hyvinvointia opetetaan koulussa?

24 Kouluviikon kuvakertomus
– tarina siitä mitä kaikkea on tehty ja opittu

24 Tello Anttilan rohkea ja täysi elämä

28 Sinituote auttaa konkreettisesti
SINI Hargushay Primary School

29 Ruokalistalla hyvät tavat
 

Kotitalous-lehti 4/2011

Kotitalous-lehti 4/2011Uusi suunta

Kotitalousopetuksen 120-vuotisjuhlavuosi alkoi osaltani Tello Anttilan tekstiviestillä, jossa sanottiinsuurin piirtein näin: ”Sisaret, nostakaamme malja 120-vuotiaalle kotitalousopettajaopetukselle”. Kesäkuun alussa saimme nauttia Café Olsonin tarjoiluista Sederholmin talossa Anna Olsonin kunniaksi, niin korppujen kuin seitsemän sortin leivonnaisten kanssa. On aika hämmästyttävää, miten vahvasti ensimmäisen suomalaisen keittokirjan vaikutukset näkyvät yhäkin kotien sekä juhlien ruokaja tapakulttuurissa.

Tämän lehden artikkelit avaavat niin historiaa kuin uusia tuulia ruokakulttuurin valtaamilla sivuilla ruokablogien ja sosiaalisen verkoston kautta. Ruoka ja ruoanvalmistustaito ovat kulttuurin perusta. Ensimmäisen ruokakulttuurin professorin nimittäminen on loppusuoralla ja vielä syksyn aikana saamme kuulla hänestä.

Opetusministeri Jukka Gustafsson lupasi 11.82011 presidenttifoorumissa: ”Hallitus tekee peruskoulun tuntijakouudistuksen, joka vahvistaa taito- ja taideaineiden asemaa”. On aika korostaa kotitalouden merkitystä syrjäytymisen ehkäisijänä ja elämäntaitojen valmentajana sekä nostaa esille kotitalouden tekemällä oppimisen luonnetta. Ei ruikuteta, valiteta tai vertailla – vaan lähdettäisiinkö liikkeelle oppilaan näkökulmasta. Siitä, mitä tarjottavaa kotitalousopetuksella on oppilaan oman ruokakulttuurin luomiseen ja arvostamiseen, syrjäytymisen ehkäisyyn sekä arkipäivän luovuuden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen.

Kuusivuotinen pestini Kotitalousopettajien liiton puheenjohtajana ja tämän lehden päätoimittajana on päättymässä kuluvan vuoden loppuun. Lähteminen on prosessi, näin olen itse oppinut menneen kesän aikana ja siksipä haluan jakaa tässä vaiheessa kanssanne kappaleen Herman Hessen Lasihelmipeilistä:

Iloiten lähde, nurkumatta katko
siteesi entiseen, päin uutta riennä.
On lumousta joka matkaan lähtö,
se auttaa elämään,
se meitä suojaa.
Lävitse, ohi, eteenpäin. Ei mikään
saa sydämelle tulla kotimaaksi.
Siis tyynny, sydän,
hyvästele, lähde!

Riitta Cederberg

Sisällys

6 Itämeren keittiössä valmistuu voimaruokaa

10 Monien mahdollisuuksien sosiaalinen media

12 Kuluttajuus muuttuu kodin mukana

14 Makumaailmamme ovat yksilöllisiä. Missä piilee maun salaisuus?

15 Fazer – osa kulttuurihistoriaamme

16 120 vuotta kotitalousopetusta. Matkalla maisteriksi – kohti monipuolista asiantuntijuutta

18 120 vuotta kotitalousopetusta. Kotitalousopetus kulttuurikasvatuksen välineenä

22 120 vuotta kotitalousopetusta. Opiskelijat kokeilivat kuluttajakasvatuksen opetusta toisin

24 Oppilaitoksen ja työelämän yhteistyöllä menestykseen

25 Makumuistoja Provencesta

28 Matkailuvalttina suomalainen ruokakulttuuri

29 Uudet oppimisympäristöt esittäytyvät koulutuspäivillä

Kotitalous-lehti 2/2011

Kotitalouslehti 2/2011

Pienet teot, suuri vaikutus

Eräs kautta aikojen suosikkiajatelmani on tämä filosofi Edmund Burken lause: ”Kukaan ei tee suurempaa erehdystä kuin hän, joka ei tee mitään, koska ajattelee, että voi tehdä vain niin vähän”. Miten monesti haaveillaan suurista ja näyttävistä asioista, ehkä meidän aikamme vielä erityisesti korostaa tätä erilaisilla tv-ohjelmaformaateillaan. Nopeasti, räväyttäen minusta tulee jotain – idoli, BB-voittaja, huippumalli – arkipäivällä ei tunnu olevan arvoa.

Todellisuudessa elämä on enemmän ja tavallisimmin arkea, sitä sangen samana toistuvaa noin 310 vuorokautta vuodessa. Kun arkeen liittää teon – päivittäisen – olkoon se sitten roskan poiminen, rohkaisun sana ystävälle/työtoverille, päiväkirjan 20 tekstiriviä, puolen tunnin kävely, säästöön laitettu vitonen, lapsen kanssa leikkien vietetty tunti tai seitsemän uutta saksankielen sanaa, päästään melkoisiin tuloksiin jo vuoden aikana. Entä millaiset mittasuhteet saavutetaan viidessä vuodessa? Poimittuja roskia 1 550 kappaletta, ajatusten ja tapahtumien virtaa päiväkirjassa 31 000 riviä – siis reilu tuhat A5-sivua, säästössä 7 750 euroa ja lähes 11 000 uutta sanaa! Ja arkipäivälläkö ei ole vaikutusta?

Kun luette artikkeleita luomusta, kotimaisesta kalasta, Roskaliikkeen filosofiasta tai vuoden kotitalousopettajasta, niin uudelleen ja uudelleen merkittäväksi teoksi nousee toisto, pieni asia, teko tai kirjoitus, joka yhdessä tekemisen kautta saavuttaa merkittävyyden ja jopa maailmanlaajuisen vaikutuksen.

Hyvät kollegat, kotitalousalan ammattilaiset niin perusopetuksen kuin ammatillisen ja yliopistokoulutuksen piirissä, samoin kuin te, jotka työskentelette teollisuuden, kaupan tai median palveluksessa, kiitos teille jokaiselle arkipäivän jaksamisesta. Kiitos työstä, jota teette yhä uusien oppilas- ja opiskelijasukupolvien kouluttamisessa sekä ruokailija- ja lukijasukupolvien palvelemisessa. Kannustetaan toinen toistamme eteenpäin.

Kaikista meistä ei tule Anna Olsoneita tai Tello Anttiloita – henkilöitä, joiden nimeä toistetaan kotitalouden historiasta puhuttaessa – mutta ilman niitä, jotka seurasivat Annan esimerkkiä tai jotka seuraavat Tellon esimerkkiä, heidän työnsä jäisi hedelmättömäksi, kuihtuisi pois. Verkosto, katkeamaton ketju, yhteisö, joka innostaa ja rohkaisee toinen toistaan, se on vahvuutemme.

Kevätauringon iloa päiviinne!

6 Luomuala yhdistyy ja luomua brändätään.
Luomun uusi aika

10 Taina Mäntylä: Mediakoti vaatii uusia kotitaloustaitoja

12 Syksen päämäärä on edistää kestävää elämäntapaa
Kestävä elämäntapa ympäristökasvatuksen avulla

13 Kotitalous kohti vuotta 2010
Yhteisöllisyys on kotitalouden voima tulevaisuudessakin s. 13

14 Lohas-kuluttaja tekee yhteiskunnallisesti merkittäviä valintoja

16 Hyvinsyöjät tulevat kouluihin

18 Reinin varrella, kotitalousalan aitiopaikalla
Anna Kosonen suoritti asiantuntijaharjoittelun alan
kansainvälisessä järjestössä

20 Ekologisuutta olohuoneessa – sohvia kierrätysmateriaalista

22 Kalaa kahdesti viikossa, lajeja harkiten

24 Sisävesien kalastusprosessilla on nyt ISO 9001 –laatusertifikaatti

25 Tello Anttila in Memoriam

28 Ole itse muutos – kerää roska päivässä

Kotitalous-lehti 1/2011

Heräämisiä ja hyvinvoinnin tekoja

Kuluvana vuonna tulee kuluneeksi 120 vuotta siitä kun kotitalousopettajien koulutus Suomessa alkoi. Aikansa visionääri ja edelläkävijä Anna Olsoni perusti Helsinkiin kasvatusopillisen keittokoulun. Aikana, jolloin käden taidot opittiin pitkälti kotona ja koulun tehtävä oli lähinnä opettaa lukemista ja laskemista, käden ja kodin taitojen opettamisen ymmärtäminen oli kansakuntaa herättelevää. Kaikki eivät suinkaan olleet samaa mieltä koulutuksen tarpeellisuudesta, vaan osa naisliikkeestä ja lehdistöstä suhtautui asiaan jyrkän kielteisesti. Kysyttiin jopa pilkallisesti, pitääkö kodinpitoa varten valmistaa oikein opettajiakin! Löytyi kuitenkin se tulisieluisten joukko, joka tuki koulutuksen aloittamista.

Kansakunnan heräämisestä kertoo se, että näihin samoihin aikoihin perustettiin muitakin opettajajärjestöjä kuten Tekstiiliopettajat sekä naisten aseman tasa-arvoistamiseksi Naisjärjestöjen keskusliitto, jotka kumpikin viettävät myös juhlavuottaan tänä vuonna.

Visionäärejä tarvitaan yhä herättelemään meitä kansallisesti. Eräs heistä on Tello Anttila, joka on värikkäällä tavallaan jo vuosikymmeniä rakentanut kotitaloustaidon ja kuvataiteen yhteyttä sekä puhunut ruokakulttuurin professuurin puolesta. Nyt professuurihanke on niin pitkällä, että ensimmäinen professori aloittaa syksyllä 2011 virassaan.

Kansallisten visionäärien lisäksi tarvitaan innostuneita tulevaisuuden luojia kaikissa töissä ja työyhteisöissä. Siihen meillä jokaisella on omat mahdollisuutemme, kun tuomme innostuksemme ja taitomme työyhteisömme hyväksi. Outi Kerosen idea avata oman luokan ovet koko työyhteisön työhyvinvoinnin rakentamiselle on rohkaiseva ja luova. Kotitalous ja ruokakasvatus on parhaimmillaan kaikkien aistien aktivoimista. Nostetaan siis visuaalisen, auditiivisen ja kinesteettisen oppimistyylien rinnalle myös olfaktorinen (hajuun perustuva) ja gustatorinen (makuun perustuva) oppiminen. Miksi me emme ottaisi myös kollegoita mukaan kokemaan kokeilun ja oivaltamisen iloa?

Kevään koulutuspäivät 26.3 järjestetään yhdessä Tiedekeskus Heurekan kanssa. Mukaan tulijat pääsevät osallistumaan Pariisissa valtaisan kiinnostuksen saaneen Syödään yhdessä -näyttelyn aktiviteetteihin. Odotan tapaavani teistä lukijoistamme mahdollisimman monia silloin. Tello Anttilan sanoin haluan toivottaa teille innostavaa kevättä:

Kaikkien aistien juhlat eivät unohdu koskaan, eivät tekijöiltä eivätkä kokijoilta.

Kotitalous-lehti 1/2011: Sisällys

6 Maito on superjuoma Maito ja juusto – vahva luusto!?

10 Kaija Rautavirta: Suomi ja ruokahuollon kriisit

12 Suomalaisesta ravinto-oppaasta julkaistiin uusi, päivitetty versio Lautasmallista tuli bestseller

13 Terveydelle edullisten valintojen tekeminen ei ole helppoa Aidosti terveysvaikutteista

14 Naisjärjestöjen keskusliitto 100 vuotta

16 Hur bemöta elever med ätstörningar i huslig ekonomi

18 Kotitalousopettajien liiton marraskuiset syyskoulutuspäivät
Jaana Husu-Kallio: kotitalousopetuksesta avaimia arkeen

20 Suomen Ravitsemustieteen yhdistyksen juhlasymposium
Porkkanoita, pillereitä vai personoitua ruokaa?

22 Kotitalous ja arki – elinvoiman rakennuspalikat

23 HK Rypsiporsaat tulevat kauppoihin helmikuun alusta
Possua karvoihin katsominen

28 Lähellä, mutta kaukana