BF18 530x80px fi

Havaintoja ja oivalluksia valmistavan luokan kotitalousopetuksesta

Kun kuulin uutisen, että kouluumme perustettaisiin maahanmuuttajille yläastetta valmistava luokka, menin rehtorimme juttusille ja ilmoitin halukkuuteni opettaa heille kotitaloutta. Toiveeni kuultiin ja nyt olen kevään ajan opettanut valmistavaa luokkaa kaksi tuntia viikossa. Aikaisempaa kokemusta valmistavan luokan opettamisesta minulla ei ollut. Aluksi mielessäni oli vähän ennakkoluuloja ja jännitystä: Miten pärjään? Miten ymmärrämme toisiamme? Saanko heidät innostumaan? Toivottavasti ei vain satu mitään...

Ryhmässä oli eri-ikäisiä ja tasoisia nuoria poikia, joista osa ei ollut käynyt ikinä koulua, mutta osa saattoi osata vähän englantia tai jopa suomea. Sitten koitti ensimmäisen kotitaloustunnin aika. Esiliinan pukeminen nauratti ja hihitti poikia kovasti. Käsienpesu vei paljon aikaa. Yllätyin, kun tiskaaminen onnistui erittäin reippaasti, tosin hankaussientä käyttäen ja valuvan veden alla. Eleitä käyttäen ja kaiken havainnollistaen pääsimme yhdessä eteenpäin. Huomasin, että kaiken dokumentointi ja ikuistaminen oli pojille tärkeää; kuvia haluttiin ottaa kännykällä jokaisesta työvaiheesta, aina likaisista astioista tiskipöydällä puhtaisiin ja kuivattuihin asti. Tietysti valmistettavan ruoan kuvaaminen oli tärkeää, mutta ruoka oli näissä kuvissa vain sivuroolissa. Kuvaa ei otettu vain lopputuloksesta snapchattiin vaan pääosin kuvissa esiintyivät oppilaat, jotka olivat ruoan valmistaneet. Kuvista välittyi vahva yhdessätekemisen ja onnistumisen tunne, lopputuloksella ei niin väliä, kunhan se oli syötävää. 

Kerran sitten teimme tunnilla munakasta ja näytin vaihe vaiheelta miten se kuuluu tehdä. Näytin kuinka munakasmassa kaadetaan kuumalle pannulle, jokaisesta ilmansuunnasta vedetään vuorotellen hyytynyttä munakasmassaa kohti keskustaa, sitten täytettä laitetaan puolikuun muotoiselle alueelle ja munakas käännetään taskuksi ja lopulta liu'utetaan lautaselle. Tämä tapa olikin poikien mielestä täysin väärin ja sitten he vuorostaan opettivat minulle, miten homma heilläpäin hoidetaan. Ensin pannulla kuullotetaan sipulia ja tuoretta tomaattia runsaassa öljyssä, rikotut kananmunat kaadetaan päälle ja lopputulos muistuttaa enemmän munakokkelia kuin munakasta. Tuotosta syödään suoraan paistinpannusta kaapimalla sitä leivänpaloilla. Totesin, että onnistuuhan se hyvin niinkin.

Teetä halutaan keittää joka tunti ja paljon. Se on heille enemminkin ruokajuoma. Lisäksi leivän pitää olla muodoltaan litteää. Tunnilla taitavasti pyöritetyt sämpylät saivat yhtäkkiä uunipellillä uuden litteämmän muodon. Litistäminen tosin tehtiin minulta salaa sämpylöiden ollessa jo uunissa ja siinä tohinassa tuli sitten se pelätty palovammakin. Valmistettuja ruokia tarjotaan ensin aina opettajalle, ja minulle katetaan kysymättä oma paikka pöytään. Suuri arvostus ja kunnioitus opettajaa kohtaan ovat koko ajan aistittavissa. Lopputunnista pojat kiittävät henkilökohtaisesti oppitunnista ja kotitalousluokka on siistimmässä kunnossa kuin muiden ryhmien jälkeen.

Että sellaisia kuulumisia täältä. Jännitin ihan turhaan, hyvinhän kaikki meni. Nämä olivat omat kokemukseni kevään varrelta. Olen kokenut tekeväni tärkeää työtä, joka palkitsee joka tunti. Syksyn oppitunteja mielenkiinnolla odottaen toivotan teille oikein ihanaa ja rentouttavaa kesää!

Sanna Varjus