Aikaa mietiskelylle, luopumiselle ja uuden etsimiselle

Aika laskiaisesta pääsiäiseen on ortodoksisen ja luterilaisen perinteen mukaan paaston aikaa. Paaston monet ulottuvuudet kiehtovat minua vuosi vuodelta enemmän sekä opettajana että yksityishenkilönä – ilman uskonnollisia ulottuvuuksiakin ajasta saa paljon irti!

Minulle tämä aika on ikään kuin asettumista itseni ulkopuolelle: yritän tarkastella arkipäiväistä minääni, tekemisiäni, arvojani ja suhtautumistani toisiin ihmisiin ulkopuolisen näkökulmasta.

Joistakin ruoka-aineista ja ruuista sekä juomista luopuminen noin seitsemän viikon ajaksi viehättää minua, koska luopuminen toimii muistutuksena halustani vaatimattomampaan elämään ja ylilyöntien välttämiseen. Samalla terveellinen ruokavalio virkistää ja selkiyttää ajattelua, mutta myös antaa otollisen ympäristön syvälliselle pohdiskelulle.

Ekopaaston käsite on innoittanut minua kokeilemaan nykyisen elämäntapani yksinkertaistamista sekä itseäni että koko maailmaa ajatellen. Monet yksilön kannalta pienet ja vähäpätöisetkin asiat voivat kasautuessaan kuormittaa valtavasti luontoa ja aiheuttaa suurta harmia maailmanlaajuisesti. Ekopaaston aikana yritän pysähtyä punnitsemaan, elänkö omaa elämääni tavalla, joka on kestämätön tulevaisuuden sukupolville ja heidän elämälleen.

Samalla kysymys on luonnon ja lähimmäisen kohtelusta. Näinä aikoina tavoitteeni on oman kulutuksen ja hankintojen vähentäminen. Kotitalousopettajana pohdin entistä tarkemmin ruoka-aineiden ja ruuan alkuperää, tuottamistapaa ja jalostuksen astetta. Huomio kiinnittyy väistämättä myös ruokahävikin määrään sekä kotona että koulussa.

Paaston käsitteen laajentaminen ja sen monet muodot ovat olleet minulle uuden etsimistä henkilökohtaisessa elämässäni. Aihe sopii mielestäni myös erinomaisesti parhaillaan uudistuvan perusopetuksen opetussuunnitelman vaatimukseen monialaisista oppimiskokonaisuuksista ja laaja-alaisesta oppimisesta. Oppimiskokonaisuuden otsikko ja esittely pitäisi tietenkin tarkkaan harkita, jotta oppilaat mieltäisivät sen omaan kokemusmaailmaansa kuuluvaksi. Aiheen käsittely laaja-alaisesti saattaisi parhaimmillaan auttaa oppilaita hahmottamaan koulussa opiskeltavien asioiden merkitystä oman elämän ja yhteiskunnan kannalta. He saattaisivat jopa saada aineksia maailmankuvansa laajentamiseen ja uudelleen jäsentämiseen.

Henkilökohtaisella tasolla juuri meneillään oleva laskiaisen ja pääsiäisen välinen paastonaika on jo selkiyttänyt lähitulevaisuuden valintoja. Jos voi valita: niin parasta keskittyä asioihin ja tehtäviin, joihin tuntee suurta intohimoa ja jotka tuntee osaavansa hyvin. Tehtävät, jotka aiheuttavat lähipiirin laiminlyöntiä eivätkä innoita tarpeeksi, on syytä jättää. Paastosta riittää ammennettavaa seitsemän viikon jälkeenkin.

Synkkä talvikausi alkaa muuttua

valoa tulvillaan olevaksi kevääksi,

sitten myöhemmin vihreyttä

ja elinvoimaa täynnä olevaksi kesäksi!

Anne-Marja Saarholma-Peippo