Millaista on opettaa aikuisia?

Työskentelen ammatillisessa aikuiskoulutuksessa ravitsemuksen kouluttajana. Aikanaan tein opetusharjoittelut tarkoituksenani suuntautua peruskoulupuolelle ja ne muutamat tunnit, jotka silloisen opetusharjoittelun aikaan piti suorittaa aikuisten kanssa eivät todellakaan olleet mikä menestys. Ajattelin, että tätä laatua ei enää ikinä ja suuntasin kohti peruskoulumaailmaa. Monen tekijän yhteissummana kuitenkin muutaman vuoden kuluttua päädyin aikuisia kouluttamaan. Monesti minulta kysytään, että onko aikuisten opettaminen erilaista?

Omassa oppilaitoksessani aikuiskoulutuksen opettajat, joita virallisesti pitäisi kutsua kouluttajiksi ovat kokonaistyöajassa. Meillä on siis vain normaali vuosilomaoikeus, 30-38 päivää. Opetusta, työssäoppimisia, tutkintotilaisuuksia ja henkilökohtaistamisia meillä on juhannukseen saakka ja taas täysi höyry päällä elokuun alusta. Aikuiskoulutuksessa ei opiskelijoilla ole syys- eikä hiihtolomaa ellei sitä lukujärjestysteknisistä syistä tule, mikä on monelle pikkukoululaisen vanhemmalle hankala asia. Päivittäinen työaika on virallisesti 7.40 päivässä ja meillä on työajanseuranta 15 minuutin tarkkuudella. Etätyötä saa tehdä vain siitä joka kerta erikseen esimiehen kanssa sopimalla. Pätevyyskysymyksestä sen verran, että maisteritutkinto ja ylempi ammattikorkeakoulututkinto ovat meillä tasavertaiset tutkinnot palkkaa myöten.

Mutta millaisia ovat opiskelijat? Ikähaarukka on 18-60, joten monenlaista joukkoon mahtuu. Keski-ikä lienee 30-40 välissä. Parhaimmillaan opiskelijat ovat erittäin motivoituneita, itseohjautuvia, asiallisia, huumorintajuisia, yhteistyökykyisiä aikuisia ihmisiä, joilla on sekä elämänkokemuksen tuomaa itseluottamusta että kykyä asettua opiskelijan rooliin. Oppitunneilla ei ole järjestyshäiriötä ja tunneilla keskustellaan paljon ja katsotaan asioita useista eri näkökulmista. Aikuisopiskeija voi olla alan vaihtaja, jolla voi olla takanaan upea ura liike-elämässä tai akateemisessa maailmassa. Nykyinen tukala työelämätilanne näkyy varsinkin hakijamäärissä. Opettajalta tämä vaatii huolellista tuntien suunnittelua sekä ajan tasalla pysymistä siitä missä alalla mennään. Useasti opiskelija tietää jostain asiasta enemmän kuin opettajat.

Mutta jokaisella mitalilla on kääntöpuolensa niin tälläkin. Aikuisopiskelijan ongelmat ovat täysin eri luokkaa kuin koululaisten. Niiden ratkominen on ihan oma moniammatillinen taiteen lajinsa. Aikuisella itsellään voi olla haasteita talouden, ihmissuhteiden, aikataulujen ja joskus terveyden yms. asioiden kanssa. Lisäksi häneen heijastuvat omien eri-ikäisten lasten ongelmat, lastenlasten vaikeudet, vastuu omien vanhenevien vanhempien asioista, unohtamatta lemmikkieläinten aiheuttamia harmaita hiuksia. Moni elää stressin kourissa koko opiskelun ajan, vaikka koulutus olisikin unelmien täyttymys.

Aikuinen voi olla myös pikkumainen nihilisti, joka tarttuu joka sanaan ja kyseenalaistaa kaiken tyylillä" oma kokemus ylin auktoriteetti". Joku kertoo omista kokemuksistaan jokaisella tunnilla, niin että muut opiskelijat eivät enää jaksa kuunnella. Toinen kertoo kaikki peruskoulun aikaiset diagnoosinsa, jotka hänen mielestään tarkoittavat sitä, ettei hän vain voi tehdä sitä eikä tätä, kun mulla on tämä. Kolmas kertoo joka tunnilla kuinka huonoa opetusta tässä ala-arvoisessa läävässä annetaan eikä mikään muukaan yleensä on hyvin. Muutamat ehtivät kännykällään googlettaa käsiteltävänä olevat asiat ja esittävät tahallaan, niin visaisia kysymyksiä ettei niihin osaa juuri sillä hetkellä vastata. Joku tulee ja menee oppitunneilla, miten haluaa, jos yleensä suvaitsee tunnille tulla. Joitakin pitää muistuttaa jatkuvasti, millaista kieltä asiakaspalvelutilanteissa ei käytetä ja että tupakalta haiseva asiakaspalvelija ei ole hyvä asia.

Summa summarum siis mielestäni on, että suuren enemmistön kanssa on mukava työskennellä ja oppii jatkuvasti itsekin uutta. Pieni vähemmistö ei ole tainnut paljoa peruskouluajoista kasvaa ja temmeltää ehkä vielä rajattomammin kuin peruskoulussa ikinä. Kännyköitä myös räplätään ahkerasti, mutta jos siitä aikuiselle jotain sanoo, niin yleensä hän sanoo olevansa kinesteettinen oppija.