BF18 530x80px fi

Makuelämyksiä ja elämän makua majakkasaarella

Aloitin kesälomani täydellisellä irtiotolla arkielämästä. Vietin heinäkuun ensimmäisen viikon Majakkaseuran talkoolaisena Märketin majakalla. Märketin majakkasaari on Suomen läntisin paikka, niin kaukana ulkosaaristossa että sen kauemmas maailman laidalle ei pääse. 20 kilometriä Ahvenanmaan Eckeröstä länteen, lähin naapuri on vastaava majakka, Understen, Ruotsin puolella 13 kilometrin päässä.

Lähes yhdeksän päivää ilman televisiota, radiota, tietokonetta, nettiä, uutisia, meikkiä, alkoholia, karkkia, lehtiä. Ja lähes yhdeksän päivää yksinoloa, samanhenkistä seuraa, aaltojen kohinaa, pesiään puolustavien tiirojen kirkunaa, uteliaita hylkeitä, yhdeksän tunnin yöunia, itsetehtyä kotiruokaa, kipittämistä edestakaisin majakan portaissa. Joka päivä tunnin joogatreeni rantakalliolla, joka ilta sauna aallonmurtajan kylkeen rakennetussa pikku vajassa, uintiretkiä, upeita auringonlaskuja, dekkarien lukua yölampun valossa. Saari on pieni, maailman pienin saari jonka halkaisee valtakunnanraja. Silti siellä oli kaikki, eikä mitään poisotettavaa. Tuollaisen viikon jälkeen muuten peilistä katsova ihminen näyttää aikas hyvältä, pakko sanoa.

Aira Kuvaja kokkina Märketin majakallaTyönäni oli olla kokkina majakan vanhassa keittiössä. Valmistin kaikki ruuat alusta alkaen itse, sekä myös leivoin leivät, pullat ja piirakat - kahdeksalle talkoolaiselle, saksalaiselle 13 hengen toimittajaryhmälle ensimmäisenä lauantaina, sekä saarella vieraileville veneilijöille Suomesta ja Ruotsista. Kokkasin kalakeittoa, makkarakeittoa ja kasvissosekeittoa, hernekeittoa ja pannaria, lättyjä, omenapiirakkaa, linssipataa, broileririsottoa, saaristolaisleipää, kuutamokiisseliä, kerroskiisseliä, ruispuuroa, marjarahkaa, jauhelihapizzaa… tavallisia ja maukkaita kotiruokia.

Ateriat saivat ihastuneen vastaanoton - ihmiset jotka tekivät päivät ruumiillista työtä ja oleskelivat tuntikausia meri-ilmassa, olivat aidosti tyytyväisiä kun saivat itse tehtyä ruokaa purkkihernekeiton ja valmispussipastan sijaan. Itse en kokenut kuitenkaan tekeväni mitään kovin ihmeellistä ja erikoista - kun opin keittiön ”tavoille”, ruuanlaitto oli vain hauskaa, luovaa ja sujui kuin tanssi maustaessa ja tilanteen mukaan säveltessä. Tässä tuli varmaan näkyviin se kotitalousopettajan ammattitaito, jota itse pitää itsestään selvänä ja ei mitenkään niin erikoisena - mutta jota ei todellisuudessa kaikilla nykypäivänä ole. Kotitalousopettajan ammattitaito on monipuolinen, ja meidän kaikkien on syytä olla siitä aidosti ylpeitä!

Vaikka touhusin ruuanlaitossa jo aamuvarhaisesta, ja viikon aikana vielä siivosin keittiön sekä järjestin hyllyt ja ruokatarvikkeet perusteellisesti, jäi vapaa-aikaa huimasti enemmän kuin arkena koskaan. Ehdin nukkua päiväunia, ottaa aurinkoa, seurustella muden talkoolaisten kanssa ja lukea kolme dekkaria viikon aikana. Keittiöhommat olivat myös hyvää vastapainoa arkityölleni, johon kuuluu tietokoneen ääressä istumista, kokoustamista, Helsingin ja Turun välin matkustamista, puhelimessa puhumista…

Majakkaseura tekee upeaa työtä kunnostaessaan ja ylläpitäessään historiallisia majakoitamme, kannattaa tutustua! www.majakkaseura.fi, http://www.majakkaseura.fi/fin/market/marketin_paivakirja_2011/paivakirja_030711/